Tämä vaellus on enemmän kuin reitti pisteestä A pisteeseen B. Se on kävely, jossa huomaa, miten vanha maa oikeastaan on ja miten monta eri aikakautta samaan maisemaan voi mahtua. Litorinanmeren jäljet näkyvät kallioissa, rantaviivan muutos tuntuu maastossa ja ihmisen tekemät kerrokset asettuvat kaiken päälle omaksi aikajaksokseen.
Yhdellä matkalla voi kulkea Neidonkallion kautta, nähdä Porkkalan parenteesin varjoja, pysähtyä Humaljärven kallioille ja samalla huomata 1918:n jälkiä, jotka eivät ole kadonneet maisemasta mihinkään. Lopussa vastaan voi tulla myös uudempi kerros, kuten Prysmianin torni, joka muistuttaa siitä, että aika ei pysähdy vaan kasaa uusia tarinoita vanhojen päälle.
Siksi otsikko sopii hyvin: kyse ei ole vain retkestä, vaan aikojen halki kulkemisesta. Kun pysähtyy katsomaan ympärilleen, maisema alkaa kertoa omaa pitkää muistoaan.
Takaisin blogiin